Pian Karjalasta kajahtaa

Kaukomaa lähellä. Näillä sanoilla kuvaili toimittaja ja kokenut Karjalan matkaaja Arvo Tuominen Karjalan aluetta matkailukohteena. Ja tottahan se on. Jos lähdet länteen, maat ja kulttuurit muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan, mutta itärajan ylitys riittää siihen, että maailma muuttuu.

Karjalan matkailu on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Isoäitini oli kotoisin luovutetusta Karjalasta, tarkemmin sanottuna Viipurin läänin Pyhäjärveltä, Konnitsan kylästä. Vietin lapsena paljon aikaa Hilja-mummun kanssa, joten karjalaisuuden siemen kylvettiin minuun jo varhaisessa vaiheessa. Konnitsa, Räisälä ja Pyhäjärvi ovat kuuluneet sanavarastooni niin kauan kuin muistan. Taitaakin olla niin, että Karjalan matkailu vetää enemmän puoleensa niitä, joilla on sinne verisiteitä tai niitä, joita kiinnostaa sotahistoria.

Rajantakaisesta Karjalasta puhuttaessa onkin tärkeää osata erottaa luovutetun Karjalan ja esimerkiksi Vienan ja Aunuksen Karjalan alueet. Lisäksi on olemassa Tverin Karjala erillään muista alueista. Minua kiinnostaa etupäässä luovutetun Karjalan alue.

Inspiraatiota ja vinkkejä matkailutapahtumasta

Viipuria lukuun ottamatta rajantakainen Karjalan seutu on minulta vielä käymättä. Inspiraatiota varten päätin käydä Karjalan Liiton, Karjala-lehden ja Opintokeskus Sivisin  järjestämässä matkailutapahtumassa Helsingin Käpylässä syyskuun 22. päivänä.

Mistään suuresta megamessusta ei ollut kyse; paikalla oli muutamia matkanjärjestäjiä ja pitäjä- tai kyläseuroja. Päivän vetonaula oli toimittaja Arvo Tuomisen miniluento Karjalan matkailusta hänen omien kokemustensa pohjalta. Esityksessään hän kävi läpi Karjalaan ja Venäjään liitettyjä ennakkoluuloja ja toivoi, että ihmiset uskaltaisivat enemmän.

Olen samaa mieltä. Reissut eivät saisi jäädä tekemättä huhupuheiden ja ennakkoluulojen vuoksi. Reissukokoemustensa lisäksi Karjalaa tiuhaan kiertänyt toimittaja kertoi Karjalan auleelle tehdyistä matkailuinvestoinneista ja kehittämiskohteista. Alueella on meneillään useita kehittäis- ja kunnostusprojekteja, joiden toivotaan vauhdittavan matkailua.

Esitys oli sen verran suosittu, että paikka vaihdettiin suurempaan lennosta. Siltikään istumapaikkoja ei löytynyt kaikille. Itsekin siirryin kuuntelemaan esitystä käytävälle ilmiselvän pyörtymisvaaran vuoksi. Siis tunkkaisen ilman vuoksi.

Tapahtuma ei itsessään mitenkään loistava tai dynaaminen ollut. Enemmän olisin kaivannut.

ihmisiä kuuntelemassa luentoa luentosalin ulkopuolella
Arvo Tuomisen matkakokemukset Karjalassa kiinnosti. Kaikki eivät mahtuneet saliin, mutta onneksi ääni kuului hyvin myös käytävään.

Turhaa arastelua – sinne vaan, jos kiinnostaa!

Tuomisen mukaan Karjalan, ja siinä samalla myös Venäjän matkailua arastellaan ja vähätellään turhaan. Se on saatu kuulostamaan vaikeammalta kuin onkaan. Lisäksi ihmisten mieliin on syöpynyt pelko Venäjän mafian uhriksi joutumisesta. Alue on helppokulkuista ja turvallista, eikä ruoan kanssa tarvitse arastella. Se ei ole niin kamalaa, kuin kauhukertomuksista voi ymmärtää, eikä vatsavaivoja tarvitse pelätä.

Matkustustapoja on valittavana useita: juna, bussi, oma auto, polkupyörä, seurassa, kaksin tai yksin, valmismatka tai omatoimisesti. Turvallisuustilanne Karjalassa ei ole sen huonompi kuin Suomessa. Järkevästi ja hyvin käyttäytyvän perusmatkaajan on vaikea joutua hankaluuksiin. Todennäköisyys joutu kahakkaan mafian tai muiden rikollisten kanssa on häviävän pieni. Ainoa maininta ”levottomuudesta”, jonka olen löytänyt, on Markus Lehtipuun Karjala-matkaoppaassa, jossa sanotaan, että Sortavalassa voi viikonloppuisin olla levotonta.

Matkustusasiakirjojen kanssa on kuitenkin oltava tarkkana. Omatoimimatkalla, etenkin autolla matkustettaessa, kannattaa selvittää etukäteen tarvittavat lomakkeet ja niiden määrä. Ryhmämatkojen etuna on matkanjärjestäjän ryhmäviisumi. Junamatkalaisen taas rajanylitysmuodollisuudet mukavasti junassa. Koska Venäjälle ei nykyisin enää tarvita kutsua, perusviisumiasian voi hoitaa jonkun asiaan vihkiytyneen matka- tai viisumitoimiston kautta, mutta kutsuttuna viisumi on edelleen anottava konsulaatista.

Tuhti matkaopas suunnittelun avuksi

Tapahtuman jälkeen innostuin tutkimaan Markus Lehtipuun Karjala-matkaoasta, jota pidetään ehdottomasti parhaana ja kattavimpana Karjalan matkaoppaana. Kirjasta on tänä vuonna otettu jo kahdeksas painos.

Opas on todella monipuolinen. Sitä sopii odottaa 480-sivuiselta tiiliskiveltä. Kylät, pitäjät, reittikuvaukset, majoitus, ravintolat ja kaikki, mitä pitää tietää muodollisuuksista ja kieliavuista lähtien on kirjassa.

Kirjan ainoa huono puoli on, että se kaipaa parempaa käyttöliittymäsuunnittelua. Sivut on ahdettu niin täyteen tekstiä, että sivun sisäpalstat jäävät piiloon.

Matkani ”juurille” on vielä aikomuksen tasolla, mutta kyllä näillä eväillä jo pääsee matkaa suunnittelemaan.


Lisätietoa

Lehtipuu, M. (2018) Karjala. Suomalainen matkaopas http://matkaopas.com/tuote/karjala/

Suomalainen matkaopas – Blogit http://matkaopas.com/blogit/

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Pian Karjalasta kajahtaa

  1. Olen käynyt Kostamuksessa ja Jyskyjärvellä reilut 10 vuotta sitten. Oli todella mielenkiintoinen matka. Kostamus oli aika karmeassa kunnossa ja vahvisti neuvosto-mielikuvaa. Jyskyjärvi taas oli kuin matka vuosikymmenten taakse sähköttöminen puutaloineen, joita asuttivat karjalaismummot. Olivat kovin vieraanvaraisia ja ihania. Koko kylässä oli vain yksi kioski, josta paikalliset ostivat tarvittavat elintarvikkeet. Loput viljelivät ilmeisesti itse. Melkoisen puhutteleva reissu.

    Tykkää

  2. Minua kiinnostaa käydä myös tuolla koska osa sukuani on sieltä päin kotoisin ja kaukaisia sukulaisia asuu vielä siellä.
    Salmi ja Petroskoi olisivat ainakin ensisijaisi kohteita itselläni.
    Ollaan muutaman kerran mietitty sinne menoa, mutta ajan puutteen vuoksi jäänyt.
    Mietityttää myös hieman tuo kun kumpikaan meistä ei venäjää puhu. Onneksi yksi tuttumme on lupautunut lähtemään tulkiksi mutta pitäisi maksaa hänen matkat sinne (viisumia ei tarvitse).
    Pitäisi vaan saada sopiva aika ja mennä!!
    Harmi että tuo Käpylän ilta meni oli, olisi ollut varmasti mielenkiintoinen ja hyödyllinen.

    Tykkää

  3. Enpä ole käynyt noilla alueilla, mielenkiintoa kyllä on. Minulla ei ole ennakkoluuloja, päinvastoin ois mukava tutustua uusiin alueusiin ja ihmisiin.Leningradissa köytiin 4 kertaa silloin -80 luvulla kun se oli ” muotia”/. Mukavia reissuja, ei ollut vaikeuksia maassa maan tavalla onhan Leningrad nähtövyyksien ja historian joka on minun lempiaiheeni vertaansa vailka!😊😎🇫🇮🇷🇺

    Tykkää

  4. Ei sinne tulkkia tarvitse, eihän suomalaiset Thaimaassakaan tai Kiinassa mitään tulkkeja käytä. Eivät Latviassa eivätkä esim Ranskassa, kummassakaan ei puhuta englantia kovin paljoa.
    Rohkeasti vaan matkaan vaikka omala autolla.
    Ja ne juuret ovat ihan aidot ja omasi, ei tarvitse käyttää heittomerkkejä. Juuria ei voi keksiä eikä muuksi muuttaa. Siellä ne meidän sukujemme kotiseudut ja omien juurten näyttämöt ovat edelleen olemassa.
    Varaa tosin päivä pari matkasta toipumiseen. Aika moni evakon jälkeläinen liikuttuu kokemuksesta niin, että siitä kestää vähän palata taas tähän maailmaan. Vasta siellä kun se tragedian ja kodin menetyksen koko kirjo iskee tajuntaan ja se ymmärrys, että täältä minunkin oma taustani on.
    Älkääkä lykätkö matkaa. Se antaa henkilökohtaisesti ihmiselle niin paljon uutta ajateltavaa ja vahvistaa niin omaa itseä, että jokainen vuosi jätetty väliin on hukkaa.
    Hyvää matkaa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s